Ivalolainen eläintenkouluttajaopiskelijamme esittäytyy ja
kertoo, miten päätyi opiskelemaan alaa ja sitä myötä harjoitteluun Operantille
Jyväskylään.
”Olen Vaula Tuunanen, Ivalosta kotoisin oleva
eläintenkouluttajaopiskelija. Minulla on pitkä historia hevosten parissa. Olen ollut
aina kovin eläinrakas ja nauttinut yhdessäolosta eläinten kanssa. Hevosten
kanssa tutkiskeltiin paljon metsässä ja kuljettiin viime ajat pitkin Lapin
erämaita.
Valitettavasti kipukäytös ja voimakkaat pelot tulivat osaksi
hevoselämää, ja ongelmia kohdatessani jouduin yhä enemmän miettimään mitä minun
tulisi tehdä. Aloin etsiä vieläkin ystävällisempiä tapoja hevosen kohtaamiseen.
Vaikeudet helpottuivat, mutta tarvitsin lisää ymmärrystä eläinten
käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista, joten aloin itsenäisesti opiskelemaan
erilaisia verkkokursseja, luentoja ja kirjoja. Opiskellessa tiedonjano vain
kasvoi ja pohdin, josko lähtisin opiskelemaan eläintenkouluttajaksi, sillä
halusin ymmärtää eläimiä ja niiden näkökulmaa enemmän.
Ivalossa asuessani meillä ei ollut eläintenkouluttajan
ammattitutkinnon käynyttä kouluttajaa lähistöllä. Hevosten kanssa pitkälti itse
kokeilemalla löytyi helpotusta yhteiseen eloon. Koiran kanssa ajettiin joskus 2
tuntia naapurikuntaan koulutukseen. Kävin myös harjoittelemassa itsenäisesti ja
ohjatusti paikallisessa koirakerhossa, mutta kaipasin siltikin jotain lisää.
Vuosien ajan mietin, millaista palvelua itse tavallisena
eläimen omistajana kaipaisin. Omistajana, jonka suurin tavoite on sujuva arki
yhdessä eläimen kanssa. Muita tavotteita oli itse jaksaa eläimenomistajana ja
nauttia eläimen omistajuudesta, sekä tarjota eläimelle mahdollisuus terveeseen
ja hyvinvoivaan elämään. Kaipasin siis hyvin
perusjuttuja, taitoja, joita voisimme arjessa hyödyntää. Sieltä lähtee halu tarjota
kurssia ihan arkisiin taitoihin. Kohdata asiakkaat ja koirat yksilöllisesti ja
antaa oppimiselle parhaat mahdolliset edellytykset ja pohjataidot.
Eläintenkouluttajaopintoni alkaessa elämässäni oli jo
ilostuttanut hetken samojedinkoira Kuutar, jonka kanssa olen saanut opetella
paljon kouluttamiseen liittyviä asioita. Kipukäytökseltäkään ei ole vältytty ja
viimeisen vuoden olemmekin tehneet lukuisia tutkimuksia, lääkekokeiluita ja
ruokintasuunnitelmia parantaaksemme Kuun hyvinvointia.
Kuutar on opettanut itseäni paljon pois tietynlaisesta
suorituskeskeisestä ajattelumaailmasta. Vaikeasti motivoiva hieman
matalavireinen koira on pakottanut pysähtymään ja kuuntelemaan koiraa,
miettimään tarkkaan mitä kannattaa tehdä ja miten koulutettava asia pysyy
tarpeeksi mielenkiintoisena koiralle. Yhdessä ollaan onnistuttu ja opittu. En
halua mieltää minkään asian epäonnistuvan, enemmänkin opettavan meitä.
Miten sitten eläintenkouluttajaopiskelija Ivalosta päätyi
harjoitteluun juuri Jyväskylään Operantille? Kun aloitin opinnot
eläintenkouluttajaksi, suunnitelmissa oli lähteä puoleksi vuodeksi oppiin
muualle näkemään ja kokemaan uutta. Minulla ei sinällään ollut ajatusta minne
menisin, kun sattumalta tutustuin opiskelujen kautta ihmiseen, joka osasi
vinkata Operantista minulle sen pohjalta mitä oppi tuntemaan minua ja
keskustelujen myötä arvomaailmaani. Harjoittelupaikkaa
etsiessäni minulle oli tärkeintä löytää omaan arvomaailmaan sopiva paikka.
Kuulemani perusteella Operantti sopi juuri täydellisesti tarpeisiini.
Aloitin parin kuukauden harjoittelun Operantilla joulukuussa
2022. Operantilla pääsisin seuraamaan useamman kouluttajan tekemistä ja
koirakoulun arkea. Seurailin pääosin nosework tunteja, lisäksi doboa, arjen
sankareita ja näyttelykursseja. Koen oppivani paljon havainnoimalla. On ollut
ilo seurata erilaisia koiria ja heidän omistajiaan, kiitos heistä jokaiselle!
Pidimme myös käytännönkoulutuspäiviä eri koirien kanssa, tutusteltiin rauhassa
uusiin koirakavereihin ja etsittiin niille sopivia harjoituksia. Pohdittiin ja
keskusteltiin paljon.
Operantilla pääsin jo alussa hyvin mukaan porukkaan, ja kaksi
kuukautta meni vauhdilla. Harjoittelun jälkeen lähdin hetkeksi oppimaan
hevosten pariin, mutta pienen erossa olon jälkeen kaipasin jo takaisin. Tuttu
talo ja ihmiset tarjosivat parhaiten paikan kehittyä eläintenkouluttamisen
parissa.”
Kiitos Vaula kirjoituksestasi! On ihanaa kuulla, että olemme
onnistuneet luomaan rennon ympäristön oppimiseen. On myös ollut mahtavaa oppia
Sinulta! Eläinmaailma tarvitsee lisää kaltaisiasi tarkkasilmäisiä
ajattelijoita, jotka pyrkivät ymmärtämään eläintä ja ratkaisemaan mahdollisia
haasteita sen pohjalta. -Iina