Hei,
olen Tiina Kajala ja jo pienestä pitäen eläinrakas. Ensimmäinen oma eläin oli
hamsteri. Sen jälkeen siirryin isompiin eläimiin, hevosiin ja niiden kanssa
harrastin vuosia. Myös kissoja on meillä ollut.
Ensimmäinen
koira saapui -85, joka oli labradorinnoutaja. Minnin kanssa kiersin jo paljon
eri harrastuksissa enimmäkseen linja-autolla, ja muiden kyydillä matkustaen
(johtuen nuoresta iästäni). Minni oli monessa mukana ja jo silloin koirat
muodostuivat elämäntavaksi. Tuolloin myös mejä (metsäsätyskoirien
jäljestämiskoe) herätti kiinnostusta. Minnistä tuli lajissa valio kahdeksalla
kokeella. Minnin kanssa starttasin myös tottelevaisuus kokeissa, näyttelyissä
ja noutajien kokeissa.
Toinen
koirani oli myös labukka. Nelli tuli talouteemme vuonna -93 Minnin kaveriksi.
Nelli oli ilmiömäinen jäljestäjä, jonka kanssa käytiin jäljestämässä SM kokeissa asti. Nellin
kanssa kävin myös näyttelyissä ja tottelevaisuus kokeissa, sekä
taipumuskokeissa ja noutajien metsästyskokeissa.
Kolmas
koira oli kultainennoutaja Noppa, joka ei nuorena ollut kiinnostunut
jäljestämisestä. Muutama tulos kertyi vanhemmalla iällä, muttei Noppa koskaan
syttynyt jäljestämiseen. Noppa oli omimmillaan noutaja lajeissa, ja tuon koiran
riistavietti oli huikea! Se pyydysti omatoimisesti riistaa, jos kiinni vain
sai. Se myös pysäytti haukulla jopa usean hirven lauman ja odotti metsässä
pitäen lauman kasassa. Meillä koirien kiinnipitoaika otettiin kyllä tosissaan.
Tämän johdosta kävin Nopan kanssa myös käytännön metsällä, jossa se sai todella
toteuttaa viettejään.
Näiden
narttukoirien jälkeen saapui kiharakarvainennoutaja uros Elmo, joka on jo kohta
8-vuotias. Elmon myötä alkoi syntymään uusi ajatusmaailma koiran kanssa
tekemisestä. Elmo haastoi miettimään koirien käyttäytymistä ja kieltä, jotta
yhteistyö sujuisi. Olenkin vahvasti sitä mieltä, että meillä ihmisillä on
velvollisuus kuunnella koiraa ja eläintä, mitä se yrittää meille kertoa.
Elmo
on sisukas jäljestäjä missä tahansa jäljitettävässä kohteessa. Mejässä toisinaan
lipsahtaa vereltä riistan jäljille. Koe puolella on kuitenkin onnistumisia
tullut, ja Elmo saavutti jälkivalio arvon keväällä 2022. Elmo on myös saavuttanut ainoana kiharana käyttövalion arvon Vahingoittuneen hirvieläimen
jäljestämisessä, johon kuuluu monta osa-aluetta. Minulta mm.
metsästäjäntutkinto ja onnistuneesti ammuttu hirvimerkki, koiralta 2
vahi-jäljen hyväksyttyä suoritusta, ja vielä lisäksi hyväksytty hirv-j jälki,
jossa jäljestetään haavoittumattoman eläimen sorkanjälkeä.
Jäljestämisen
lisäksi harrastetaan noseworkia. Ja siinäkin on muutama virallinen koe käyty.
Myös Rally-toko kokeissa on käyty, takana kaksi hyväksyttyä ALO tulosta. Elmon ollessa nuorempi, kävimme näyttelyssäkin muutaman kerran.
Elmon
kanssa olen todellakin oppinut harrastamaan koiran motivaatio edellä, ja se on
kyllä meikäläisen juttu. Muutenkin koiran valinnanvapaus ja omaehtoisuus ovat
minulle tärkeitä arvoja. Näitä asioita olen opiskellut mm. Jaana pohjolan ja
yhteiskumppaneiden erilaisilla kursseilla ja luennoilla. Aiheina ollut mm.
Kysytään koiralta-Omaehtoinen käsittely, Tyytyväinen lenkkikaveri-hihnakävely
vuoropuheluksi, Tyytyväinen harrastuskoira, Nosework-koiran tukitaidot,
Tyytyväinen potilas, Tyytyväinen nenätyöläinen-hajuerottelun perusteet.
Olen
myös osallistunut mm. Ilkka Hormilan, Jari Parkkisenniemen, Jirka Vierimaan,
Miira Hellstenin, Katriina Tiiran ja Jessica Aschbergin luennoille ja
koulutuksiin.
Ja vaikka koe puolella on paljon startteja, niin kaikista tärkeintä on koiran kanssa yhdessä vietetty aika, ja oppi mitä koirat ja eläimet antavat ❤️🐾!
Suora yhteystieto: tiina (a) operantti.fi
