Kirsin, Sierran ja Serenan asiakastarina

Kolmisen vuotta sitten päätin etsiä hieman tylsistyneen, aikuisen kotikoirani Sierran kanssa koirakoulun ja kurssin, josta saisimme virikkeitä arkisten touhujen ja metsässä kuljeskelun lisäksi. En oikein tiennyt mitä etsiä nettiä selaillessani, mutta olin epäileväinen. Ainoa kokemukseni koirakoulusta tai kurssista oli ensimmäisen koirani Curron pentuajoilta. Pentukurssilla isossa, hiekkapohjaisessa hallissa oli paljon koirakoita ja yritimme vuorotellen tehdä opettajan neuvomia harjoituksia muiden kurssilaisten katsellessa. Curro keskittyi lähinnä kaivelemaan hiekasta toisilta pudonneita herkkuja. Jätin kurssin kesken ennen loppukoetta.

Sierran pentuajan ja murrosiän haasteista olin selvinnyt lueskelemalla ja kokeilemalla. Sen verran haasteita oli kuitenkin ollut, että olin kiinnostunut arjen taitojen harjoittelemisesta. Pysähdyin Eläinpalvelu Operantin sivuille. Sivut olivat selkeät ja helposti luettavat. Kurssien sisällöt oli kuvailtu huolellisesti ja kuvailut saivat hymyn huulille. Minuun teki erityisen vaikutuksen yrityksen toimintaideologia, josta huokui lämpö sekä eläinten ja ihmisten yhdessä oppimisen ja tekemisen arvostaminen ja kehittäminen. Kouluttajat vaikuttivat ammattitaitoisilta ja heidän esittelyissään korostui elämänkokemus eläinten parissa sekä koulutus, ammattitaito ja halu kehittyä yhdessä, ei niinkään saavutukset ja menestykset, vaikka monella varmaan kilpakentiltäkin niitäkin on. Kouluttajien omien koirien ja eläinten kuvailu sai kouluttajat tuntumaan melkeinpä tuttavilta.  Tämän koulun kurssille uskaltaisimme mennä.
Ilmoittauduin Sierran kanssa aikuisten koirien 10 viikon perustaitokurssille, koska se tuntui turvalliselta lähtökohdalta ja perustottelevaisuutta ei koskaan varmaan voisi harjoitella liikaa. Kurssi oli aivan huikean positiivinen kokemus minulle ja koiralleni. Ilmoittautumisen yhteydessä saatujen ennakko-ohjeiden avulla oli aloittelijankin helppoa pakata reppuun oikeat tavarat.  Koulutustila oli siisti ja viihtyisä ja jokaiselle koirakolle varattuun omaan sermeillä rajattuun tilaan oli kiva asettua harjoittelemaan. Kurssi oli sisällöltään ja harjoituksiltaan erittäin huolellisesti rakennettu ja jokaisen koirakon yksilöllisille toiveille ja tavoitteille oli mukavasti tilaa. Kymmenen viikon ajan hauskuutin työkavereitani kahvitunneilla kertomalla toilailujani kurssilla ja hehkuttamalla kuinka tärkeää jokaisen olisi mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja osallistua vaikkapa kurssille, jossa voi puristaa jännityksestä hikoilevassa nyrkissä kotona huolellisesti valmiiksi pilkottuja nakkeja ja tuijottaa silmiään räpsäyttämättä kouluttajaa, kun yrittää niin kovasti ymmärtää ja muistaa ohjeet seuraavaan harjoitukseen. Tällä kurssilla oli ihana tuntea iloa, ylpeyttä ja riemua oppimisesta ja onnistumisista ja seurata muiden koirakoiden yhteistyötä ja kommunikaatiota. Oli hauskaa myös huomata, kuinka nopeasti alkoi kopioida ja imeä itseensä mallia kouluttajan käyttäytymisestä ja tyylistä ohjata koiria. Puhumattakaan siitä riemusta, kun huomasin Sierran kotona ryntäävän aina ovelle valmiina lähtöön, kun otin treenitaskun esiin. Innostuin ilmoittautumaan heti tämän kurssin jälkeen jatkokurssille tavoitteena, että sen jälkeen kokeilisimme jotain harrastusta esim. metsälajia. Tämä suunnitelma ei toteutunut, koska Sierralla todettiin yllättäen vakava sairaus ja yhteinen taipaleemme päättyi vain pari viikkoa kurssin päättymisen jälkeen.

Samaan aikaan tuli korona, poikkeustila, lomautus työstä ja pian minulle myös 7 viikon ikäinen koronapentu Serena. Vaikka kaikki tapahtuikin hurjan nopeasti, olin varma, että pärjäisin jo tällä kokemuksella. Minulla oli myös lomautuksen aikana hyvin aikaa keskittyä pentuun. Serenan ollessa 3 kuukauden ikäinen menimme Operantin pentueskariin, pentukouluun ja junnukouluun ja sieltä perustottelevaisuus-jatkokurssille. Olin hurjan innostunut ja päättänyt satsata tämän koiran sosiaalistamiseen ja kouluttamiseen heti alkumetreiltä asti. Pentuseni oli todella vilkas. Osasin toki kokeilla monenmoisia keinoja itsenäisestikin esim. puremiseen, siisteyskasvatukseen, rauhoittumiseen ja arkitaitojen opetteluun ja kävimmehän säännöllisesti myös pentukursseilla, jossa sai ohjauksen lisäksi myös mukavasti vertaistukea. Perustottelevaisuuskurssi täytyi kuitenkin keskeyttää, koska Serena kiihtyi niin kovasti halliolosuhteissa. Onneksi tarjolla oli myös yksityisohjausmahdollisuus, koska tässä vaiheessa pennun ollessa reilun puolen vuoden ikäinen, alkoi väsymys, epäonnistumisen tunteet ja pelko toden teolla hiipiä arkeen. Isokokoinen, holtiton pentu oli vajaan vuoden iässä haastava kaveri. Vaatteet olivat palkeenkielillä, käsivarret mustelmilla ja koko arki kotia, autoa ja omaa vaatetusta myöten varusteltu niin että koiran kanssa arjessa pärjäsi. Vieraita meillä ei juurikaan käynyt eikä ainoa syy todellakaan ollut korona. Serenan toisen elinvuoden aikana alkoi remmirähjääminen, mikä edelleen hankaloitti arkea. Liikuimme vain hiljaisina aikoina tai autoilimme ulkoilemaan rauhallisille metsäalueille ja koirametsä Rallatukseen. Kaikkien näiden haasteiden vuoksi tutustuin yhä laajemmin myös Operantin palveluihin ja kouluttajiin. Mietittiin monelta näkökulmalta Serenan käyttäytymistä ja mahdollisten kipujen osuutta siihen. Serena sai ravitsemusneuvontaa, jumppaohjeita ja hierontaa. Uskaltauduimme harrastamaan metsälajeja, kanttarellikurssille ja noseryhmäänkin. Serenasta kuoriutui pikkuhiljaa haasteista huolimatta ja varmasti myös juuri niiden vuoksi innokas ja hurmaava etsintää sekä erilaisia tehtäviä rakastava taituri. Ja myös minä aloin innostua harrastamisesta ja samanhenkisten ihmisten seurasta. Kaikki tämä oli mahdollista ainoastaan siksi, että olosuhteet kursseilla ja harrastuksissa oli järjestetty turvallisiksi. Koirakohtaamisia ym. liian haastavia tilanteita ei kursseilla tapahtunut. Ilmapiiri oli innostava ja salliva, koiran ja ohjaajan erityisyyttä ja yksilöllisiä tarpeita huomioitiin huolella ja yhdessä ponnisteltiin eteenpäin.



Yhteinen aikani Seranan kanssa jäi kovin lyhyeksi, mutta oli sitäkin arvokkaampi ja merkityksellisempi. Näiden kolmen yhteisen vuoden aikana Serena talutti minut tutustumaan moniin hienoihin koiriin ja heidän omistajiinsa, koiraharrastajiin, eläintenkouluttajiin ja eläinlääkäreihin. Serenan terveyshuolien myötä tutustuin myös koirien hyvinvointiin, jalostukseen ja kasvatukseen sekä rotuyhdistyksen ihmisiin ja vastuullisiin kasvattajiin. Opin arvostamaan ja ajattelemaan eläinten hyvinvointia ja käyttäytymistä syvällisemmin kuin aiemmin sekä arvioimaan kriittisesti sekä eläinten kanssa toimivien ammattilaisten että omistajien ja kasvattajien näkemyksiä. Serena rohkaisi minut myös liittymään yhteisöihin, joissa olen päässyt jakamaan ajatuksia ja rentoutumaan sekä viettämään vapaa-aikaa samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa. Heiltä olen saanut hurjasti tukea, neuvoja, lohtua ja ystävyyttä.

Eräs harrastuksen kautta saamani ystävä lohdutti minua surun hetkellä, että Serena varmasti lähettää itselleen seuraajan sitten kun on sen aika. Näin kävi, matkani Kaukon kanssa on juuri alkanut.


Kirsi