Ivalolainen eläintenkouluttajaopiskelijamme esittäytyy ja kertoo, miten päätyi opiskelemaan alaa ja sitä myötä harjoitteluun Operantille Jyväskylään.

”Olen Vaula Tuunanen, Ivalosta kotoisin oleva eläintenkouluttajaopiskelija. Minulla on pitkä historia hevosten parissa. Olen ollut aina kovin eläinrakas ja nauttinut yhdessäolosta eläinten kanssa. Hevosten kanssa tutkiskeltiin paljon metsässä ja kuljettiin viime ajat pitkin Lapin erämaita.

Valitettavasti kipukäytös ja voimakkaat pelot tulivat osaksi hevoselämää, ja ongelmia kohdatessani jouduin yhä enemmän miettimään mitä minun tulisi tehdä. Aloin etsiä vieläkin ystävällisempiä tapoja hevosen kohtaamiseen. Vaikeudet helpottuivat, mutta tarvitsin lisää ymmärrystä eläinten käyttäytymisestä ja hyvinvoinnista, joten aloin itsenäisesti opiskelemaan erilaisia verkkokursseja, luentoja ja kirjoja. Opiskellessa tiedonjano vain kasvoi ja pohdin, josko lähtisin opiskelemaan eläintenkouluttajaksi, sillä halusin ymmärtää eläimiä ja niiden näkökulmaa enemmän.

Ivalossa asuessani meillä ei ollut eläintenkouluttajan ammattitutkinnon käynyttä kouluttajaa lähistöllä. Hevosten kanssa pitkälti itse kokeilemalla löytyi helpotusta yhteiseen eloon. Koiran kanssa ajettiin joskus 2 tuntia naapurikuntaan koulutukseen. Kävin myös harjoittelemassa itsenäisesti ja ohjatusti paikallisessa koirakerhossa, mutta kaipasin siltikin jotain lisää.

Vuosien ajan mietin, millaista palvelua itse tavallisena eläimen omistajana kaipaisin. Omistajana, jonka suurin tavoite on sujuva arki yhdessä eläimen kanssa. Muita tavotteita oli itse jaksaa eläimenomistajana ja nauttia eläimen omistajuudesta, sekä tarjota eläimelle mahdollisuus terveeseen ja hyvinvoivaan elämään.  Kaipasin siis hyvin perusjuttuja, taitoja, joita voisimme arjessa hyödyntää. Sieltä lähtee halu tarjota kurssia ihan arkisiin taitoihin. Kohdata asiakkaat ja koirat yksilöllisesti ja antaa oppimiselle parhaat mahdolliset edellytykset ja pohjataidot.

Eläintenkouluttajaopintoni alkaessa elämässäni oli jo ilostuttanut hetken samojedinkoira Kuutar, jonka kanssa olen saanut opetella paljon kouluttamiseen liittyviä asioita. Kipukäytökseltäkään ei ole vältytty ja viimeisen vuoden olemmekin tehneet lukuisia tutkimuksia, lääkekokeiluita ja ruokintasuunnitelmia parantaaksemme Kuun hyvinvointia.

Kuutar on opettanut itseäni paljon pois tietynlaisesta suorituskeskeisestä ajattelumaailmasta. Vaikeasti motivoiva hieman matalavireinen koira on pakottanut pysähtymään ja kuuntelemaan koiraa, miettimään tarkkaan mitä kannattaa tehdä ja miten koulutettava asia pysyy tarpeeksi mielenkiintoisena koiralle. Yhdessä ollaan onnistuttu ja opittu. En halua mieltää minkään asian epäonnistuvan, enemmänkin opettavan meitä.

Miten sitten eläintenkouluttajaopiskelija Ivalosta päätyi harjoitteluun juuri Jyväskylään Operantille? Kun aloitin opinnot eläintenkouluttajaksi, suunnitelmissa oli lähteä puoleksi vuodeksi oppiin muualle näkemään ja kokemaan uutta. Minulla ei sinällään ollut ajatusta minne menisin, kun sattumalta tutustuin opiskelujen kautta ihmiseen, joka osasi vinkata Operantista minulle sen pohjalta mitä oppi tuntemaan minua ja keskustelujen myötä arvomaailmaani. Harjoittelupaikkaa etsiessäni minulle oli tärkeintä löytää omaan arvomaailmaan sopiva paikka. Kuulemani perusteella Operantti sopi juuri täydellisesti tarpeisiini.

Aloitin parin kuukauden harjoittelun Operantilla joulukuussa 2022. Operantilla pääsisin seuraamaan useamman kouluttajan tekemistä ja koirakoulun arkea. Seurailin pääosin nosework tunteja, lisäksi doboa, arjen sankareita ja näyttelykursseja. Koen oppivani paljon havainnoimalla. On ollut ilo seurata erilaisia koiria ja heidän omistajiaan, kiitos heistä jokaiselle! Pidimme myös käytännönkoulutuspäiviä eri koirien kanssa, tutusteltiin rauhassa uusiin koirakavereihin ja etsittiin niille sopivia harjoituksia. Pohdittiin ja keskusteltiin paljon.

Operantilla pääsin jo alussa hyvin mukaan porukkaan, ja kaksi kuukautta meni vauhdilla. Harjoittelun jälkeen lähdin hetkeksi oppimaan hevosten pariin, mutta pienen erossa olon jälkeen kaipasin jo takaisin. Tuttu talo ja ihmiset tarjosivat parhaiten paikan kehittyä eläintenkouluttamisen parissa.”

Kiitos Vaula kirjoituksestasi! On ihanaa kuulla, että olemme onnistuneet luomaan rennon ympäristön oppimiseen. On myös ollut mahtavaa oppia Sinulta! Eläinmaailma tarvitsee lisää kaltaisiasi tarkkasilmäisiä ajattelijoita, jotka pyrkivät ymmärtämään eläintä ja ratkaisemaan mahdollisia haasteita sen pohjalta. -Iina